Ajatuksia työrauhasta

Milloin minulla on työrauha? Mikä vie minulta työrauhan? Miten saan työrauhan takaisin? Millaista on hyvä työrauha? Onko silloin hiljaista? Mahtuuko työrauhaan ääntä?

Työrauhaa on varmaan olemassa monenlaista sorttia. Riippuu paljon työstä ja työntekijästä, millaista työrauhaa pidetään ideaalina. Ja samassa työssäkin työrauhan sortti voi vaihdella päivästä ja työtehtävästä riippuen. Suunnittelutyössä työrauha voi olla rauhallista yksin työskentelyä tai tiimin kanssa yhteistä ideointia. Ihmisten kanssa työskennellessä työrauhaan voi kuulua paljon ääntä. Iloista elämää ja monenlaista tohinaa.

Mikä vie minulta työrauhan? Olan takana niskaan hengittävä pomo? Ärsyttävä työkaveri? Työkaverin vuodattamat huolet? Ryhmässä teutaroivat lapset tai nuoret? Kotiasiat, jotka pyörivät mielessäni? Oma sisäinen tilani?

Mikä tuo työrauhan? Perustehtävä. Se, että keskitytään siihen, mitä varten töissä ollaan. Asiakkaisiin (kirkon töissä pitäisi varmaan sanoa seurakuntalaisiin) ja työlle asetettuihin tavoitteisiin ja visioon, mitä kohti ollaan kulkemassa. Jos työssä päällimmäisiksi asioiksi nousevatkin työntekijöiden väliset suhteet tai valtataistelu (päteminen, arvostelu, nokittelu, nokkimisjärjestys) tai omat asiat, niin työrauha on mennyttä. Tai jos perustehtävänä on palkan saaminen ja visiona työpäivän päättyminen, niin millainen on työrauha? Jos keskityn perustehtävään ja olen motivoitunut tavoittelemaan asetettuja tavoitteita, töissä oloni on mielekästä ja työrauhalla on mahdollisuus toteutua. Ja kun tiimini ja koko työyhteisö keskittyy olennaiseen, niin se on ihan huippua.

Mikä tuo työrauhan? Vuorovaikutus. Sillä mitä ja miten puhun työkavereilleni, on iso merkitys työrauhan kannalta. Kulkeeko kaikki työn kannalta tarpeellinen tieto? Osaanko olla vuodattamatta omia ongelmiani työkavereilleni? Pidänkö yllä hyvää työilmapiiriä positiivisella puhetavalla vai näenkö kaikessa jotain negatiivista ja olen työpaikan ankeuttaja?

Ilo ja nauru kuuluvat työrauhaan. Missä ilo ja nauru, siellä rauha.

Työrauhan siemen asuu sisälläni. Kuivuuko se vai voiko se hyvin ja kasvaa suureksi työrauhaksi? Sen kohtalosta päätän minä itse.

Terhi Pellinen
varhaiskasvatuksen ohjaaja
Ylöjärven seurakunta

kuva: John Schnobrich / Unsplash.com

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *