Anna aikaa kasvaa

Seurakuntatalon eteisessä on keskenään juttelevia nuoria. Vaihdetaan kuulumisia menneen päivän tapahtumista ja katsellaan ympärille muita paikalle tulevia nuoria. Joku muualta paikalle sattumalta saapunut voisi ajatella, että paikkana on jonkin koulukeskuksen tai kampuksen aula, sillä ikäjakauma nuorten kesken on rippikouluikäisistä liki kolmekymppisiin aikuisiin. Olemme nuortenillassa, jossa eri-ikäiset nuoret ovat tuttuja keskenään ja tottuneita kokoontumaan samaan taloon tutun yhteisön kanssa viikoittain.

Kasvurauha on sanapari, jota on ensi kuulemalta hiukan vaikea ymmärtää, kun se liittyy kirkkoon ja sen tekemään nuorisotyöhön parikymppisten aikuisnuorten parissa. Hetken mietinnän jälkeen tuossa sanassa alkaa kaikua jotain merkittävää, jotain pyhää. Kasvu ja kasvaminen – mitä se voisi olla aikuisuuden kynnyksellä elävän nuoren kohdalla, joka kipuilee kysymystensä kanssa etsiessään omaa paikkaansa vaikkapa opintojen ja työelämään siirtymisen sekä omaan asuntoon muuttamisen kanssa? Rauha ja rauhaisasti – voisiko tämä merkitä lupaa olla juuri sen ikäinen nuori / aikuisnuori / nuori aikuinen, joka saa olla kirkossa ja sen toiminnoissa kaikessa rauhassa niin pitkään kuin sen merkittäväksi kokee?

Nuorteniltaan, siihen seuriksen eteisen pöydän äärelle, tuli aikuisnuori, joka oli lukionsa jälkeen muuttanut opiskelujensa vuoksi kaupunkiin. Juteltiin kotiseurakunnan nuortenillassa ja hän kertoi lähteneensä etsimään jostakin opiskelupaikkakunnan seurakunnista sellaista nuorten aikuisten yhteisöä, jossa voisi tuntea kuuluvansa uuden paikkakunnan seurakuntaan. Paikka löytyi ja seurakunnan nettisivuilta löytyi tieto: nuorten aikuisten ilta. Niinpä hän lähti innoissaan tutustumaan uuteen seurakuntaansa ja sen ikätovereitten yhteisöön. Pienoinen pettymys oli kuitenkin se, että hän parikymppisenä nuorena ei kuulunutkaan ko. aikuisnuorten ryhmään, sillä sinne olivat tervetulleita n.25-30-vuotiaat. No, hän kyseli sitten nuortenilloista, että missä ja milloin ne kokoontuvat. Siihen tuli vastaus, että nuortenillat on suljettu ryhmä alle 18-vuotiaille riparin käyneille. Että kyselijä oli jo yli-ikäinen nuorisotyön tilaisuuksiin.

Kuuntelen tuota edellä olevan keskustelun opiskelevaa nuorta ja mielessäni kysyn, että onko meidän kirkolla oikeasti varaa tuhlata nuorten aikuisten halua osallistua seurakunnan toimintaan? Miltä tuntuisi, jos itse aikuisena saisi kuulla olevansa ”sopimaton” johonkin seurakuntaan?

Mietin ja rukoilen kirkkomme nuorisotyön puolesta niin, että kaikille kasvaville nuorille löytyisi aikuisnuoruuteen ja sen ylikin ulottuva mahdollisuus kokea seurakunta omaksi yhteisökseen, sillä uskon, että Kristuksen kirkko on torso ilman nuoria aikuisiaan.

Taru Lossi
nto, nuoret aikuiset 18+
Pirkkalan seurakunta
www.seuris.net

Kuva: Andrei Porfireanu / Unsplash