Adventti on viimein täällä, ja sen mukana uusi kirkkovuosi sekä alkava joulun odotus. Me kristityt alamme hiljalleen valmistautumaan joulun ihmeeseen, vapahtajamme Jeesuksen syntymään.
Itse olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että saan viettää sekä adventtia että joulua Betlehemissä, siellä minne jouluevankeliuminkin tarina sijoittuu. Toimin täällä kolmen kuukauden ajan EAPPI-ihmisoikeustarkkailijana. EAPPI-ohjelma on Kirkkojen maailmanneuvoston aloittama ohjelma, joka syntyi vuonna 2002 vastauksena palestiinalaisten kirkollisten johtajien avunpyyntöön. Palestiinan kirkot elävät samassa todellisuudessa kuin kaikki Länsirannalla elävät palestiinalaiset; julman miehityksen alla.
Israel on miehittänyt Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia vuodesta 1968 asti ja täällä Betlehemissä miehitys on osa palestiinalaisten arkipäivää. Kahdeksanmetrinen erottelumuuri katkaisee horisontin ja toiselle puolelle päästäkseen joutuu kulkemaan ahtaan ja ruuhkaisen tarkastuspisteen läpi. Nykyään graffiteilla koristeltu betoninen muuri pystytettiin 2000-luvun alussa ja todettiin jo vuonna 2004 kansainvälisen lain vastaiseksi, sillä se ei seuraa Israelin valtion rajoja, vaan kulkee reilusti Palestiinan puolelta. Israel ei ole kuitenkaan purkanut muuria, kuten sen saamansa tuomion mukaan pitäisi, vaan päinvastoin jatkanut muurin laajentamista.
Lisäksi Betlehemin kaupungin ympärillä sijaitsevat kylät ovat 1994 kirjoitetun Oslon sopimuksen jälkeen olleet Israelin hallinnon alla. Tämä tarkoittaa sitä, että alueella asuvien palestiinalaisten on käytännössä mahdotonta saada rakennuslupia omille tonteilleen, ja he joutuvat elämään jatkuvan pelon alla, sillä Israelin purkutraktorit saattavat koska tahansa tulla tuhoamaan heidän kotinsa ”laittomina rakennuksina”. Tuhottujen talojen ja kylien tilalle Israel haluaa rakentaa siirtokuntia omille kansalaisilleen.
Me EAPPI-tarkkailijat toimimmekin enimmäkseen juuri C-alueella, siellä missä palestiinalaisten elämä on kaikista epävakainta. Vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja samalla paikalla asuneet palestiinalaisperheet joutuvat lähtemään kodeistaan ja mailtaan, jotka on yllättäen todettu ”Israelin valtion maiksi”. Viimeisimpänä todistimme Al Makhroorin laaksossa tapahtunutta ravintolan purkua. Sekä paikallisten, turistien, että jopa israelilaisten keskuudessa tunnetusta ravintolasta on nyt vain rauniot jäljellä, ja kristitty palestiinalaisperhe on jäänyt vaille toimeentuloa.
Palestiinalaiset kristityt pystyvät jäljittämään historiansa aina ensimmäisiin opetuslapsiin asti. Tästä huolimatta monet maailman kristityistä kääntävät katseensa poispäin heidän hädältään. Monille todellisuutta tärkeämpää on nähdä Israelin valtio Raamatun profetioiden toteutuksena. Tuohon mielikuvaan ei mahdu ajatus kärsivistä palestiinalaisista, varsinkaan kristityistä.
Monet kristityt tulevatkin tänne Pyhälle Maalle uskonnollissävytteisille matkoille kulkemaan siellä missä Jeesus on kulkenut. Valitettavan monet tuntuvan lähtevän matkalle niin vahvojen valmiiden mielikuvien kanssa, että he eivät tänne saavuttuaan edes näe sitä mitä nykytilanne täällä tällä hetkellä on, ja sitä mitä Israelin valtio tekee palestiinalaisille.
Raamatunlehdiltä käy selväksi, että kristityt eivät voi olla hiljaa maailman epäoikeudenmukaisuuden edessä. Täällä miehitetyssä Palestiinassa kamppailu Israelin valtion sortavaa miehityspolitiikkaa vastaan on päivittäistä. Nyt ensimmäisen adventin alkaessa monet kristityt myös meillä Suomessa laskeutuvat adventtipaastoon. Ehkä tänä paaston aikana voisimme mietiskellä Jesajan sanoja paastosta:
”Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”
Palestiinalaiset kristityt elävät uskoansa todeksi kristinuskon synnyinalueella, pitäen kiinni periaatteesta olla tarttumatta miekkaan, ja pitäytymällä vihaamasta israelilaisia. Eräs paikallinen kristitty, jonka kanssa keskustelin, puhui pitkään siitä että Lähi-idän konfliktissa kyseessä ei ole palestiinalaisten ja israelilaisten välisestä konfliktista, vaan taistelu sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hän siteerasi efesolaiskirjeen kuudetta lukua:
”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.”
Tämä todellisuus tuo joulun sanoman eri tavalla käsin kosketeltavaksi. Usko ei olekaan pelkkää kirkonpenkissä istumista ja kädet ristissä rukoilemista, vaan aktiivista toimimista oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Vapautuksen teologian mukaan pelastus ei ole jotain mikä tapahtuu vasta tuonpuoleisessa, vaan se alkaa jo täällä. Saarnasihan Jeesuskin ilosanomaansa juuri köyhille ja sorretuille.
Palestiinalaisten kristittyjen toivo paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta haastaa myös minut suomalaisena kristittynä miettimään, miten itse voisin edesauttaa taivasten valtakunnan toteutumista jo täällä maan päällä. Ehkä me suomalaisetkin kristityt voisimme tänä adventtina keskittyä enemmän siihen, miten me voimme tuoda rauhaa ja oikeudenmukaisuutta maan päälle. Kenties joulunajan kulutusjuhla voisikin muuttua vapautuksen ja oikeudenmukaisuuden juhlaksi?
Teksti & Kuva: Matias Uusisilta
EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.
Kuvateksti: Betlehemin erottelumuuria koristaa myös Neitsyt Marian kuva. Betlehemin kristityt rukoilevat muurilla joka perjantai rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.