Nuorten osallisuus on kohtalon kysymys

Suomen YMCA:n järjestämässä keskustelupaneelissa Kirkon kasvatuksen päivillä keskusteltiin nuorista, rauhasta ja turvallisuudesta YK:n ensimmäisen nuoria koskevan 2250-päätöslauselman tiimoilta tammikuussa.

Panelisteina toimivat Ilmi Salminen, joka toimi vuoden 2017 YK:n Suomen nuorisodelegaattina, Jutta Urpilainen ulkoministeriön rauhanvälityksen erityisedustaja, afgaanitaustainen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja Tabu Hossaini, joka muutti 12-vuotiaana Suomeen ja Suomen YMCA:n pääsihteeri Juha Virtanen, jolla on kokemusta nuorisotyön parissa jo 20 vuoden ajalta.

Nuoret on usein nähty toiminnan kohteina, uhkina tai uhreina, mutta päätöslauselma nostaa nuoret aktiivisiksi toimijoiksi. Ilmi Salminen muistuttaa, että Suomessa on miljoona nuorta, joten on myös miljoona eri tapaa olla nuori.

Toimeenpanosuunnitelman valmistelussa on tällä hetkellä menossa järjestöjen konsultaatioprosessi ja nuorten kuuleminen on käynnissä. Prosessin löydökset toimivat kansallisen toimeenpanosuunnitelman valmistelussa syötteinä.

Ulkoministeriön rauhanvälityksen erityisedustaja Jutta Urpilaisen mukaan ministeriössä mietittiin todella sitä, miten päätöslauselman kanssa edetään niin, että nuoret olisivat aktiivisia toimijoita.

”Tällä hetkellä kapula on nuorisojärjestöjen kattojärjestö Allianssilla, joka koordinoi päätöslauselmaa ja ylläpitää keskeistä 2250-verkostoa yhdessä nuorisojärjestöjen kanssa”, Urpilainen jatkaa.

Syrjäytyminen on suurin uhka turvallisuudelle

Keskustelussa koettiin näköalattomuuden, toivottomuuden ja ulkopuolisuuden olevan usein lähtöpisteenä syrjäytymiselle ja rauhan järkkymiselle. Syrjäytyminen on mahdollisesti suurin turvallisuuden uhka Suomessa tällä hetkellä. Rauha tai sen puute liitetään usein konfliktialueisiin, Urpilainen muistuttaa, ettei rauha ole itsestään selvää edes länsimaissa tai Suomessa.

”Ihminen tarvitsee tunteen, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti”, Urpilainen korostaa.

Tabu Hossaini kamppaili sopeutumisen ja tutun ja turvallisen afgaaniyhteisön välissä tullessaan Iranista Suomeen 12-vuotiaana. Hänen mukaansa ensimmäisen puolen vuoden aikana jännitystä oli jokaisessa päivässä ja haasteita riitti.

”Minulla tuli konflikteja muiden nuorten sekä perheeni kanssa. Mikkelissä asuessamme olisi ollut helppoa jäädä afgaaniyhteisön keskuuteen, sillä se oli tuttua ja turvallista. Omaan yhteisöön jäämisestä oli myös tietynlainen paine.”

Kun Hossaini alkoi oppia suomen kieltä, niin elämä alkoi tuntua hitaasti valoisammalta ja hän tunsi, että hän haluaa asua Suomessa ja yrittää elää suomalaisella tavalla.

Teeman tuominen käytäntöön

Päätöslauselman osa-alueita osallisuutta, suojelua, ennaltaehkäisyä, sopeutumista ja kumppanuutta voidaan soveltaa eri toiminnoissa. Keskustelussa peräänkuulutettiin, että teema koskettavaa kaikkia nuorten kanssa toimivia henkilöitä, kuten kirkon työntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä sekä kouluja. Juha Virtanen haluaisi, että ajattelu tuotaisiin ihan lähelle arkea ja pohdittaisiin sitä, miten kasvatamme lapsia ja nuoria elämään rauhassa.

Esimerkiksi Suomen YMCA:n liitto on vienyt omassa järjestössään päätöslauselmaa eteenpäin YMCA:n Maailmanliittoon, joka hyväksyi viime heinäkuussa sen koko maailman YMCA:n prioriteetiksi.

”Aivan kuten Suomen koululaitos on tullut tunnetuksi Pisan myötä, voisimme olla esimerkkinä maailmalle myös siinä, miten luomme turvallisen ympäristön ja turvallisia ihmisiä lasten ja nuorten ympärille”, Virtanen pohtii.

Hossaini kertoo, että hän on nähnyt Helsingin NMKY:n Yökoris-toiminnassa omin silmin sen, että nuorelle annetaan huomiota ja hän rohkaistuu pienin askelin mukaan toimintaan. Hän uskoo myös monikulttuurisuuden vaikuttavan siihen, että nuoret uskaltavat tulla toimintaan mukaan.

”Nuorista jokainen otetaan huomioon ja jokaista tsempataan, kenenkään ei tarvitse edes osata pelata. Olen huomannut sen, että se lähtee pienestä liikkeelle, kun menee kysymään nuorelta, että tulisitko mukaan pelaamaan”, Hossaini kertoo.

Nuorten osallisuus koettiin keskustelussa kohtalon kysymyksenä. Urpilainen toteaa, että jos kirkko ei osallista nuoria mukaan toimintaan, niin kirkon tulevaisuus tulee olemaan hyvin toisenlainen. Samaa ajatusta sovelletaan muuhunkin käytäntöön. Suomen YMCA:n liitto aloittaa tänä vuonna uuden kehitysyhteistyöhankkeen Gambiaan palautettujen nuorten keskuudessa. Afrikassa on 1,2 miljardia ihmistä, joista puolet ovat nuoria. Urpilaisen mukaan laajempi perspektiivi asiassa on muuttunut ja maahanmuuttotulva on tehnyt näkyväksi kohtalonyhteyden Afrikan ja Euroopan välillä.

”Nuorille on pakko antaa mahdollisuus osallistua ja antaa heille toivoa, jos näin ei tehdä esimerkiksi Afrikassa niin, se on todella iso kysymys Euroopan kannalta”, Urpilainen sanoo.

Toiveena elää rauhassa

Hossaini kertoo hänen omista kokemuksistaan, kun hän asui vielä Iranissa lapsena. Hän muistaa pohtineensa sitä, mitä rauha oikeastaan on ja katselleen vieressään olevaa kissaa. Hän ajatteli, että kissalla on rauha ja turvallinen olo, mutta hänellä itsellään ei sitä ole. Hän kertoo toivoneensa kissan rauhallista elämää itselleen.

”Sitä haluaa vaan rakentaa omaa elämäänsä ilman pelkoa ja että pystyisi itse vaikuttamaan siihen, mitä tekee”, Hossaini jatkaa.

Urpilainen uskoo ja toivoo, että päätöslauselman toimenpidesuunnitelmaa jatketaan myös seuraavassa hallituksessa. Hän muistuttaa, että loppujen lopuksi meillä ihmisillä on hyvin samanlaiset toiveet: ” Vierailin lähiaikoina Etiopiassa pakolaisleirillä ja ihmisillä oli siellä toiveena elää rauhassa, pystyä elättämään oma perheensä sekä olla terve.”

Milla Mäkinen
Suomen YMCA:n Liitto

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *